HEI kaikki, ketkä tätä vilkaisette. :) En tiedä miks kirjottaminen keväällä jäi, mutta syksyn myötä on tullut olo siitä että tätä pitää jatkaa, ihan ihtensä takia. Katellaan miten pitkälle tässä nyt pääsen, varmaan sitä punaista lankaa näille miun kirjoituksille hapuilen.
Aloitetaanko hyvistä asioista vai niistä ikävistä?
Draamaa on tän elämässä ollut, surua ja eroa. Suru tuli lähelle puoli vuotta sitten, ja se on mielessä joka päivä, monta kertaa. Avaan asiaa joskus mahdollisesti. Ero tuli kesällä, ei lopullinen, mutta erillään asutaan, tällä hetkellä ihan hyvät välit kylläkin. Ei tullut Jennille elohäitä,eikä mitään muutakaan. Surullista sekin, mutta elämä heittelee. Lähellä on ollut paljon ikävää, sekin syö.
Hyviä asioita löytyy toki, aina. Lapset, ystävät ja kaikki läheiset. Mamman pienet murut on päiväkodissa ja lähihoitsun opinnot mulla. Opiskelu on supermielenkiintosta, lapset viihtyy päikkärissä. Vapaa-aika menee pitkälle lasten merkeissä ja that´s fine, mutta me kaikki kolme ollaan jo sunnuntai-iltana ihan valmista kamaa maanantain arkiseen auvoon.. Ei-lapsellista vapaa-aikaakin mulle hiljalleen järkkääntyy, superia. Sen myötä opettelen ihan itsekseenkin olemista taas ja siitä äitiminästä irti päästämistä.
Oon ihan onnellinenkin nyt, jumalattoman väsynyt vaan. Viimeiset puoli vuotta on kyllä kouluttaneet.
"You never know how strong you are until being strong is the only choice you have."
