Äidin sydän avautuu..

Eilinen rakkaushömppäpömppä alkoi jo ihan nolostuttaa!  Koko päivän oon miettiny mikä olis se punainen lanka jolla tätä blogia kirjottaisin..Joka päivälle en saa mahtavia mietteitä tai kakkavaipan vaihtoo ihmeellisempää settiä aikaiseksi, mutta äitiys,arki ja laihdutushan ne miun elämän pääpointit tässä hetkessä on. On synnytystä ja muuta tragitarinaa myös kerrottavaksi mutta vartoos ny..

Lapset, poika 2v Elmo ja tyde 9kk Moona, puhuttelee... tunnen välillä kauheeta eriarvoisuutta näiden kahden välillä ja se raastaa... Epe oli syntyessään jo mitä kiltein,paras nukkujavauva ikinä ja kaikkien "oma",oikeen sulolintu eikä vierastellut. Moona on ollut sitten se "vaikeempi".. viime kesästä muistan vaan jokailtaisen 2-3 tunnin huudon,joka johtui mahakivuista, onneks ne saatiin tuttipullon vaihdoksella viimein pois, neiti on vierastellut alkujaan muita paljon ja ollut kyllä sellanen suoran huudon kannattaja että ei mitään rajaa..syksyllä oli hetken helpompaa,mutta sitten alkoi Monskin "pulloriippuvuus", ja heräili ja heräili yöt, kunnes olin niin tuutissa että sain hänet sairaalan unikouluun (kokeiltiin useaan otteeseen kotona mutta ei auttanut). Pullosta päästy nyt irti ja väsy helpottanut. Moona on itsekin kuin eri lapsi,niin hyväntuulinen ja levollinen. Kehittynyt ikäisekseen ja niiiiiin sulonen,aina ollut. On nykyään helppo kun mikä ja tykkää muiden seurasta. Miun sydäntä RAASTAA silti sanoa, että tunnetasolla Monskiin on vaan silti vaikeempaa suhtautua... Tuntuu että lepertelyt, leikkimiset ym tulee välillä jostain muualta kuin sydämestä ja on sellasta "väkisin" olemista paljonkin. Elmon kanssa taas ihan toisin, kaikki on vaan aina ollut niin HELPPOA .. TIETENKIN rakastan molempia yhtä paljon, ja miusta on ihana kun Moona on ollut ihan "oma", eikä sellanen kaikkien lellikana jo syntyessään.
Ahh tunnen itteni ihan passkaksi jo tästä kirjotuksesta,mutta tällasia ajatuksia tänä iltana. 
Uuden vuoden kujeita huomenna <3 

Sitähän se kaikki on,rakkautta rakkautta vain..

..Oi mikä ihana biisi tuo.
Niin rakkaus. Luonnollisesti miun elämässä lapset kuuluu rakkauslistani kärkisijoille,samoin miun mies. Parhaat ystävät ja lähisuku siellä myös. Paljonpaljon oikeasti rakkaita ihmisiä <3 

LAPSET ovat iältään 2v ja 9kk, poika ja tyttö. Ikäeroa heillä siis 1v3kk joten aikamoista sirkusta meidän arki ON. Meillä lauletaan paljon ja kuunnellaan musiikkia,ulkoillaan, leikitään, pussaillaan ja halitaan. Oon mielestäni hyvä äiti, hermot vaan vois olla 100m pidemmät ja suu suoltaa vähemmän kirosanoja.. Kotona oon tähän asti viihtynyt, kun on päästy kerhoilemaan ja puistoilemaan muidenkin mammojen & muksujen kans ja ollu suht´ helppoa arkea pyöritellä. Mutta NYT  tuntuu siltä että mitta on kotia täynnä ja haluan muutosta.. Huomaa että VAIKKA tunnet olevasi hyvä äiti ja pärjäät siinä hyvin, niin jokaikinen itsetunnon solu mitä vaikka työelämään tulee (APUA AIKUISIA IHMISIÄ ILMAN LAPSIA) on murentunut.. EI miusta oo mihinkään,en osaa, kuitenkin mokaan tai nolaan itseni..EI miusta vaan oo. Tämä on tyhmää,mutta en varmaan ole ainoa? Kotiin on helppo jäädä jumiin,mukavuusalue josta voi olla vaikea poistua,oletteko huomanneet?

Aihehan pomppas,mutta rakkausteemalla jatkan..

J<3J
Meillä on miun miehen kanssa ikäeroa 17 vuotta.. OMG joo ma tierän! ;)  Mutta me ollaan kyllä mielestäni varsin perfect match siltikin. En tässä nyt valota olosuhteita, joissa tavattiin, mutta molemmat on muuttuneet niistä ajoista ja kovin. Meidän on vaan niiin hyvä olla yhdessä, riidellään kyllä ihan hitosti ja molemmat aika kilipäitä, mutta en vaihtais tuota mihinkään.  Kyllähän me jonkin verran vastustusta ja ihmettelyä aluksi saatiin,mutta vuosien kuluessa on jokainen lähipiirissä ja vähän kauempanakin varmasti nähnyt ne syyt miksi yhdessä ollaan. Kuluva vuosi kaikkinensa on ollut meille aikamoinen parisuhteen koetinkivi mutta näistä tilanteista kun SELVITÄÄN,niin selvitään mistä vaan..
Huumorintaju, yhdessäolon helppous ja TEKIS MIELI SANOA intohimo (oli se totta tai ei..:D) on meidän suhteen kantavat voimat. Molemmat myös rakastaa noita nukkuvia apinoita yli kaiken.

 Ystäviä ilman en jaksais ja pärjäis..tai pääsis ikinä pois kotoa :) Ilot ja surut jaetaan,voin soittaa vaikka vessanpöntöltä jos niikseen tulee asiaa. Ihanat <3

On paljon lähisukua,tietysti äitiä ja isää, isäpuolta,äitipuolta,sisaruksia,miehen sukua,serkkua ja muuta herkkua.

Näistä elämän kantavista voimista se oma onni pitkälti muodostuu...

http://www.youtube.com/watch?v=utGOmzuFswY

Nyt sitä viintä & tulevan vuoden projekti..-20 kg :)

Joo viinii namnam. Löysin myös suklaata kaapin kätköistä. Maha röllöttää niin mukavasti tästä leopardipitsiyökkäristä että tulee ihan TUKSU-olo :D . No tällä itseinholla on hyvä ottaa vähän lissää viintä ja miettiä tulevaa treeni-ruokavalio settii..

TEEN SEN: Laitan itestäni kroppakuvan tänne uuden vuoden jälkeen ja kuukauden päästä uusiks. 
Olen synnyttänyt huhtikuussa ja saanut n.20kg painoa pois. Aika helpolla, olin 6 viikkoa Juttadieetillä, ja tykkäsin olosta. Ruokavalio tökki vähän pidemmän päälle,mutta mielikuvituksella pääsee pitkälle. Ja tarviiko kaiken aina ollakaan niin herkkua ja hyvää? 

Liikkumaan kunnolla en ole pystynyt piiitkään aikaan, sillä polveni,tai tarkemmin polvilumpio, oli PUOLITOISTAVUOTTA murtuneena,kunnes se viimein syksyllä leikattiin. Siitä oon nyt männä kuukaudet toipunut...Ja nyt,viimein,pääsen liikkeelle oikeasti<3.

Ruokavalion perussetti:
Aamupalaksi leipä/rahka+mehukeitto /puuro
Lounaalta hiilarit "pois", eli kasviksia ja vähärasvaista lihaa/kalaa/kalaa
Välipala rahka+mehusoppa
Päivällisellä hiilarit mukaan (peruna/riisi/pasta) mutta muuten sama setti kuin lounaalla
Iltapalaksi rahka+mehukeitto/munakas

...Tässä siis vaan pelkistetty versio ruokavaliosta,tarkempia syömisiä päivittelen sitten kun on aika siirtyä SANOISTA TEKOIHIN..

Ja se treeni. :) Aerobista ja kuntosalia 3-4 krt viikossa kutakin sekä uutena harrastuksena vesijuoksua!

Nyt mie näytän itelleni että tämä on se mihin mie pystyn ja mitä HALUAN. Tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta.

Oon ollut enemmän tai vähemmän PYÖREÄ koko ikäni. 
15-vuotiaana laihduin 17kg VAIN syömällä vähemmän. Meinas mennä pakkomielteilyks jopa,enkä ollut lainkaan tyytyväinen itseeni silti.. Sittenpä se paino ihan syömisellä nousi, ja sain kiloja tuplasti takas. Tässä vaiheessa olin 18. Join hurrjasti ja elin epäterveellisesti. Asuin Helsingissä, ja 19 vuotta täytettyäni olin muuttanut äidin helmoihin Joensuuhun, ja meillä alkoi yhteinen karppikuuri. Kiloja lähti 27 :) Tykkäsin niiiin itsestäni,olin n. kokoa 40 ja oli kivaa kun sain pitää taas ihania vaatteita vaikka bikinikuosi olikin kaukana. Miehiltäkin tullut huomio häkellytti :D No joo..sittenpä taas mentiin. 20-vuotiaana aloin odottamaan esikoista ja kiloja pompsahtikin reilut 30. Ehdin tiputtamaan jokusen,kunnes tulin uudelleen raskaaksi. Toisen raskauden aikana kiloja kertyi n. 12 mutta olihan elopainoakin jo enemmän kuin tarpeeksi. Pikkukakkosen synnyttyä huhtikuussa olen saanut tosiaan kiloja kivastikin pois., ja välillä JOPA pidän itsestäni. Mutta nyt on aika tehdä se lopullinen muutos ja sanoa bye  bye sekä ylipainolle että itseinholle :) -20kg on vuoden päästä poissa. 

Tsemppaillaan toisiamme <3

..Tällasta tänä iltana,muutama lasi viintä ja unille

Markettiviintä ja hajatelmia luvassa illalla..

Oi ihanaa, 75 kävijää ollut kahden päivän aikana..!!  Miulla on kaikki ylimääräinen ajatus suuntautunut tänne ja tähän blogiin.. olisi niin paljon ajatuksia joita haluisin jakaa, menneestä ja nykyhetkestä.

PITI jo eilen korkata sittarista ostettu helmeilevä Ofelia-viini (hihii 4,7 prosentuaalit jopa..), mutta uni vei voiton kun nukuttelin poikaa. Jospa tänään. Pientä perhedraamaa ollut ilmassa, ja salille olis tarkoitus hipsiä tänään.

Mulle saa laittaa omiakin blogeja,en osaa tätä käyttää vielä juuri millään muottoo.

Näkkyillään illalla <3

PAKKO SAADA PUMPPI PÄÄLLE!!

..Tai sitten ei :D hah, kiinnostuit kuitenkin otsikosta,joten olethan hyvä ja luet tekstini loppuun,vaikka ma en nyt maha rillakkana jouluherkuista järin pumppaile.. :) Istun fiksuna keittiönpöydän ääressä,kuvittelen olevani Sinkkuelämää-Carrie ja mietin lukeekohan tätä kukaan ikinä, mutta pitkän sulattelun jälkeen aloitan oman tarinointini Nyt.
Olen  Jenni, 23-vuotias naisenalku. Kahden pienen apinan äiti,hiukka vanhemman miehen avo, snadisti ylipainonen (LUE:ikuisella dieetillä),silti ihan söpö ja ihmisenä aika kiva. Mammalomailen ja kovasti mietin mikä miusta tulee isona. 

Tämä EI ole muoti/sisustus/fitness/ahh meillä on kaikki täydellistä-blogi,mutta toivottavasti saisin kuitenkin kiinnostavaa tekstiä aikaan. Lapsiperheen surkuhupaista arkea,diettaamista ja treenailua (hope so :D ), isoja iloja pienistä asioista,välillä surujakin-niistä on miun elämä tehty. Viime vuodet on opettaneet, että kaikesta voi selvitä ja ihminen voi muuttua. Tapanani on olla PIKKASEN liian avoin, joten toivottavasti ymmärrän jonkun toleranssin asioissa täällä pitää..iik. 
Opettelen nyt käyttää tätä joten lisää tekstii huomenna luvassa. 

JÄTTÄKÄÄ merkkejä, jos käytte lukemassa :)

Rauhallista Tapsanpäivän iltaa <3