maanantai 30. joulukuuta 2013

Äidin sydän avautuu..

Eilinen rakkaushömppäpömppä alkoi jo ihan nolostuttaa!  Koko päivän oon miettiny mikä olis se punainen lanka jolla tätä blogia kirjottaisin..Joka päivälle en saa mahtavia mietteitä tai kakkavaipan vaihtoo ihmeellisempää settiä aikaiseksi, mutta äitiys,arki ja laihdutushan ne miun elämän pääpointit tässä hetkessä on. On synnytystä ja muuta tragitarinaa myös kerrottavaksi mutta vartoos ny..

Lapset, poika 2v Elmo ja tyde 9kk Moona, puhuttelee... tunnen välillä kauheeta eriarvoisuutta näiden kahden välillä ja se raastaa... Epe oli syntyessään jo mitä kiltein,paras nukkujavauva ikinä ja kaikkien "oma",oikeen sulolintu eikä vierastellut. Moona on ollut sitten se "vaikeempi".. viime kesästä muistan vaan jokailtaisen 2-3 tunnin huudon,joka johtui mahakivuista, onneks ne saatiin tuttipullon vaihdoksella viimein pois, neiti on vierastellut alkujaan muita paljon ja ollut kyllä sellanen suoran huudon kannattaja että ei mitään rajaa..syksyllä oli hetken helpompaa,mutta sitten alkoi Monskin "pulloriippuvuus", ja heräili ja heräili yöt, kunnes olin niin tuutissa että sain hänet sairaalan unikouluun (kokeiltiin useaan otteeseen kotona mutta ei auttanut). Pullosta päästy nyt irti ja väsy helpottanut. Moona on itsekin kuin eri lapsi,niin hyväntuulinen ja levollinen. Kehittynyt ikäisekseen ja niiiiiin sulonen,aina ollut. On nykyään helppo kun mikä ja tykkää muiden seurasta. Miun sydäntä RAASTAA silti sanoa, että tunnetasolla Monskiin on vaan silti vaikeempaa suhtautua... Tuntuu että lepertelyt, leikkimiset ym tulee välillä jostain muualta kuin sydämestä ja on sellasta "väkisin" olemista paljonkin. Elmon kanssa taas ihan toisin, kaikki on vaan aina ollut niin HELPPOA .. TIETENKIN rakastan molempia yhtä paljon, ja miusta on ihana kun Moona on ollut ihan "oma", eikä sellanen kaikkien lellikana jo syntyessään.
Ahh tunnen itteni ihan passkaksi jo tästä kirjotuksesta,mutta tällasia ajatuksia tänä iltana. 
Uuden vuoden kujeita huomenna <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti