Ma alotan tän taas!

HEI kaikki, ketkä tätä vilkaisette. :) En tiedä miks kirjottaminen keväällä jäi, mutta syksyn myötä on tullut olo siitä että tätä pitää jatkaa, ihan ihtensä takia. Katellaan miten pitkälle tässä nyt pääsen, varmaan sitä punaista lankaa näille miun kirjoituksille hapuilen.
Aloitetaanko hyvistä asioista vai niistä ikävistä?
Draamaa on tän elämässä ollut, surua ja eroa. Suru tuli lähelle puoli vuotta sitten, ja se on mielessä joka päivä, monta kertaa. Avaan asiaa joskus mahdollisesti.  Ero tuli kesällä, ei lopullinen, mutta erillään asutaan, tällä hetkellä ihan hyvät välit kylläkin. Ei tullut Jennille elohäitä,eikä mitään muutakaan. Surullista sekin, mutta elämä heittelee. Lähellä on ollut paljon ikävää, sekin syö.
Hyviä asioita löytyy toki, aina. Lapset, ystävät ja kaikki läheiset. Mamman pienet murut on päiväkodissa ja lähihoitsun opinnot mulla. Opiskelu on supermielenkiintosta, lapset viihtyy päikkärissä. Vapaa-aika menee  pitkälle lasten merkeissä ja that´s fine, mutta me kaikki kolme ollaan jo sunnuntai-iltana ihan valmista kamaa maanantain arkiseen auvoon.. Ei-lapsellista vapaa-aikaakin mulle hiljalleen järkkääntyy, superia. Sen myötä opettelen ihan itsekseenkin olemista taas ja siitä äitiminästä irti päästämistä.
Oon ihan onnellinenkin nyt, jumalattoman väsynyt vaan. Viimeiset puoli vuotta on kyllä kouluttaneet.
  "You never know how strong you are until being strong is the only choice you have."
 

Tuulahduksii :)

Tänään läksin koulutielle. Pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi aikuispuolelle. IHANAA. Mies on hetkisen kotona, ennen kuin hoitopaikan muksut saavat ja ihan HITOKSEEN hyvää tekee mulle tämä muutos. Oon ollut 2 vuotta ja risat kotona. Miun identiteetti on koostunut kokonaan äitiydestä. Ja haaveissa kaikesta sellasesta mitä HALUAISIN olla mutta en vaan ole. Äitiys on ihanaa ja siitä oon höpötellyt aiemmissa postauksissa, mutta tällä hetkellä tuntuu että parempi ihminen noille lapsillekin kun arki koostuu muustakin kun vaan kotoilusta. Vaikka pikkuneiti ei ole kuin 10kk niin erittäin mielelläni lennätän hänet veljensä kera hoitoon arkipäiviksi. Plus myös jatkuvat "leikkii", "pomppii", "puittoon" - fraasit tuntuu ehkä  meistä kaikista sitten paljon kivemmalta kun on jottain muutakin kuin minuuttien laskemista että kulu aika kulu..

Niin siihen identiteettiin vielä. Tämäkin suurempimuotoinen kriisi helpottaa kun paino tippuu ja oon täyspäiväinen opiskelija. En vois olla ENEMPÄÄ kiinnostunut alasta jota opiskelen, ja jopa status "opiskelija" tuntuu kivalta. Mieltä ylentävää on myös kun vaaka näytti tänään ekaa kertaa yhtä vähän (tai no "vähän" ei oo ehkä näille lukemille vielä fine ilmaus :D)  kuin mitä viimeksi KOLME vuotta sitten.

Tää miun "dieetti" jatkuu. Dieetti siks suluissa koska ei oo nälkä eikä muutenkaan olo että millään spesiaalikärvistelykuurilla oisin. Kaikki syö samaa ruokaa meillä pääosin, vaikka mieheni J valittaakin jostain herneistä ruoassa ja iduista (LUE: normaalit kasvikset). PAITSI että joo, sipulista se tykkää. Leivän päällä,lenkin välissä ja joka mahdollisessa ruoassa. Siinä on hänen kasvissatsinsa. Vaikka kyllä sitä salaattia ihan vahingossa joskus sinne lautaselle eksyy. 

Muutamia reseptejä, ei TOD. tarvitse olla ruudinkeksijä näitä älytäkseen tehä mutta laitan anyways!

Italianpata

400g Naudan 10% jauhelihaa

Sipulia

1/2 pussia tummaa makaronia

400g hernemaissipaprikaa

Pieni purkki paseerattua tomaattia + 200g yrtti-tomaattimurskaa

Pippuria

Namitortillat

Täysjyvätortilloita

400g Naudan kymppiä / Tonnikalapaloja vedessä

Tomaattisalsakastiketta,mietoa. Jauhelihan sekaan paistumaan.

Kurkku,tomaatti,salaatti,3prossasta fetaa.

TÄMÄN laitoin siks että oivalsin itekin että tortilloihin ei tarvi kymmentä eri täytettä juustoraasteineen, vaan näin saa vähärasvasta ja -hiilarista hyvvää. 

Tomaattikeitto

Papuja Tomaattikastikkeessa

Tomaattimurskaa (yrtti/valkosipuli)

1/2 purkkia mietoa tomaattisalsa kastiketta

Sekasin kaikki kattilaan ja antaa kiehahtaa. Päälle pikkasen mozzarellaa, mausteeksi pippuria ja oreganoa.

Kanasalaatti

Grillattua broileria (HEI ei maksa kuin 5-6e lihatiskiltä..)

Salaatti,kurkku,tomaatti

Pinaattituorepastaa

Pippuria,öljyä loraus

Kiitos nam. Näitä mm. syötiin meillä männä viikolla.

Näihin tunnelmiin gu natt!

Dieettikuulumisia..:)

Täällä taas draamamamma.. MA olen niin happy!! Sportti-Jenni on syntynyt ja oon syönytkin "hyvin".. 9 päivää hihii :D Mut olo on mitä parhain. Kaikenmaailman kakkaa on meinannut kaatua niskaan viime aikoina, mut tää oikein liikkuminen/syöminen tekee mielellekin ihmeitä. Oon toki laihdutellut ja liikkunut ennenkin, ja syönyt pääosin terveellisesti jo pitkän aikaa, mut nyt on ihan IHANAA kun operoitu polvikin antaa luvan liikkua - ja yli mukavuusalueen. Sillä alkaa olla kuntoon ja kroppaan jo vaikutusta. 

Oon lenkkeillyt lähes päivittäin, 40-60 minuutin lenkkejä vaihtelevassa maastossa tuplarattaita työnnellen, hiki pitää tulla pintaan ja puuskututtaa. Lisäksi oon tehnyt kahvakuulatreeniä kotona 3x viikossa. Hih, muistan kun kesällä hyvä jos jaksoin koko 8 kg:n kuulaa nostaa niin nyt pystyy jo vallan hyvin tekemään kaikki sarjan liikkeet. Löysin YouTubesta simppelin ja nopeahkon ohjelman, jossa ainakin tälle pallokalalle hiki tulee pintaan. OSAISIMPA LINKITTÄÄ SEN TÄNNE? 
https://www.youtube.com/watch?v=hhIgAhNTBgI <- no tuosta klikkaamalla sen ainakin löytää. Oon tehnyt 3x15 sarjaa kutakin liikettä. 

Päivän ruokavalio:
Banaani
Lasillinen mehukeittoa

Tomaattikeittoa + 4 pientä mozzarellapalloa

Persikoita (säilykepurkista siis,mehussa)

(Tässä välissä lenkki)

Lohta, Peruna-porkkanamuusia,Salaattia,täysjyväleipä margariinilla sekä muutama lusikallinen jauhelihakastiketta päällä ( oli niin namia että pakko oli maistaa :D ) 

Täysjyväleipä+margariinia,tomaattia,kalkkunaleikettä

NORMAALISTI mulla olis aamupalalla lisänä rahka,sekä yleensä syön sen väli- ja iltapalaksi. Mehusopalla höystettynä.


Muuten on meillä pikkuset sairastaneet ja parhaillaankin vesirokkoa päällä. Aamulla työkkäriin kartoittamaan työkuvioita ja oon muutaman hakemuksen laitellutkin menemään. Tässä taloustilanteessa motivoisi nyt vaikka myydä lehttii.. Mut luulen että jotain ehkä sopivampaa löytyy tässä lähiaikoina :) Didii.

Palataan assiiseen <3 Ja mulle saa ruokapäikkiksiä yms blogeja laittaa! 

Äidin sydän avautuu..

Eilinen rakkaushömppäpömppä alkoi jo ihan nolostuttaa!  Koko päivän oon miettiny mikä olis se punainen lanka jolla tätä blogia kirjottaisin..Joka päivälle en saa mahtavia mietteitä tai kakkavaipan vaihtoo ihmeellisempää settiä aikaiseksi, mutta äitiys,arki ja laihdutushan ne miun elämän pääpointit tässä hetkessä on. On synnytystä ja muuta tragitarinaa myös kerrottavaksi mutta vartoos ny..

Lapset, poika 2v Elmo ja tyde 9kk Moona, puhuttelee... tunnen välillä kauheeta eriarvoisuutta näiden kahden välillä ja se raastaa... Epe oli syntyessään jo mitä kiltein,paras nukkujavauva ikinä ja kaikkien "oma",oikeen sulolintu eikä vierastellut. Moona on ollut sitten se "vaikeempi".. viime kesästä muistan vaan jokailtaisen 2-3 tunnin huudon,joka johtui mahakivuista, onneks ne saatiin tuttipullon vaihdoksella viimein pois, neiti on vierastellut alkujaan muita paljon ja ollut kyllä sellanen suoran huudon kannattaja että ei mitään rajaa..syksyllä oli hetken helpompaa,mutta sitten alkoi Monskin "pulloriippuvuus", ja heräili ja heräili yöt, kunnes olin niin tuutissa että sain hänet sairaalan unikouluun (kokeiltiin useaan otteeseen kotona mutta ei auttanut). Pullosta päästy nyt irti ja väsy helpottanut. Moona on itsekin kuin eri lapsi,niin hyväntuulinen ja levollinen. Kehittynyt ikäisekseen ja niiiiiin sulonen,aina ollut. On nykyään helppo kun mikä ja tykkää muiden seurasta. Miun sydäntä RAASTAA silti sanoa, että tunnetasolla Monskiin on vaan silti vaikeempaa suhtautua... Tuntuu että lepertelyt, leikkimiset ym tulee välillä jostain muualta kuin sydämestä ja on sellasta "väkisin" olemista paljonkin. Elmon kanssa taas ihan toisin, kaikki on vaan aina ollut niin HELPPOA .. TIETENKIN rakastan molempia yhtä paljon, ja miusta on ihana kun Moona on ollut ihan "oma", eikä sellanen kaikkien lellikana jo syntyessään.
Ahh tunnen itteni ihan passkaksi jo tästä kirjotuksesta,mutta tällasia ajatuksia tänä iltana. 
Uuden vuoden kujeita huomenna <3 

Sitähän se kaikki on,rakkautta rakkautta vain..

..Oi mikä ihana biisi tuo.
Niin rakkaus. Luonnollisesti miun elämässä lapset kuuluu rakkauslistani kärkisijoille,samoin miun mies. Parhaat ystävät ja lähisuku siellä myös. Paljonpaljon oikeasti rakkaita ihmisiä <3 

LAPSET ovat iältään 2v ja 9kk, poika ja tyttö. Ikäeroa heillä siis 1v3kk joten aikamoista sirkusta meidän arki ON. Meillä lauletaan paljon ja kuunnellaan musiikkia,ulkoillaan, leikitään, pussaillaan ja halitaan. Oon mielestäni hyvä äiti, hermot vaan vois olla 100m pidemmät ja suu suoltaa vähemmän kirosanoja.. Kotona oon tähän asti viihtynyt, kun on päästy kerhoilemaan ja puistoilemaan muidenkin mammojen & muksujen kans ja ollu suht´ helppoa arkea pyöritellä. Mutta NYT  tuntuu siltä että mitta on kotia täynnä ja haluan muutosta.. Huomaa että VAIKKA tunnet olevasi hyvä äiti ja pärjäät siinä hyvin, niin jokaikinen itsetunnon solu mitä vaikka työelämään tulee (APUA AIKUISIA IHMISIÄ ILMAN LAPSIA) on murentunut.. EI miusta oo mihinkään,en osaa, kuitenkin mokaan tai nolaan itseni..EI miusta vaan oo. Tämä on tyhmää,mutta en varmaan ole ainoa? Kotiin on helppo jäädä jumiin,mukavuusalue josta voi olla vaikea poistua,oletteko huomanneet?

Aihehan pomppas,mutta rakkausteemalla jatkan..

J<3J
Meillä on miun miehen kanssa ikäeroa 17 vuotta.. OMG joo ma tierän! ;)  Mutta me ollaan kyllä mielestäni varsin perfect match siltikin. En tässä nyt valota olosuhteita, joissa tavattiin, mutta molemmat on muuttuneet niistä ajoista ja kovin. Meidän on vaan niiin hyvä olla yhdessä, riidellään kyllä ihan hitosti ja molemmat aika kilipäitä, mutta en vaihtais tuota mihinkään.  Kyllähän me jonkin verran vastustusta ja ihmettelyä aluksi saatiin,mutta vuosien kuluessa on jokainen lähipiirissä ja vähän kauempanakin varmasti nähnyt ne syyt miksi yhdessä ollaan. Kuluva vuosi kaikkinensa on ollut meille aikamoinen parisuhteen koetinkivi mutta näistä tilanteista kun SELVITÄÄN,niin selvitään mistä vaan..
Huumorintaju, yhdessäolon helppous ja TEKIS MIELI SANOA intohimo (oli se totta tai ei..:D) on meidän suhteen kantavat voimat. Molemmat myös rakastaa noita nukkuvia apinoita yli kaiken.

 Ystäviä ilman en jaksais ja pärjäis..tai pääsis ikinä pois kotoa :) Ilot ja surut jaetaan,voin soittaa vaikka vessanpöntöltä jos niikseen tulee asiaa. Ihanat <3

On paljon lähisukua,tietysti äitiä ja isää, isäpuolta,äitipuolta,sisaruksia,miehen sukua,serkkua ja muuta herkkua.

Näistä elämän kantavista voimista se oma onni pitkälti muodostuu...

http://www.youtube.com/watch?v=utGOmzuFswY

Nyt sitä viintä & tulevan vuoden projekti..-20 kg :)

Joo viinii namnam. Löysin myös suklaata kaapin kätköistä. Maha röllöttää niin mukavasti tästä leopardipitsiyökkäristä että tulee ihan TUKSU-olo :D . No tällä itseinholla on hyvä ottaa vähän lissää viintä ja miettiä tulevaa treeni-ruokavalio settii..

TEEN SEN: Laitan itestäni kroppakuvan tänne uuden vuoden jälkeen ja kuukauden päästä uusiks. 
Olen synnyttänyt huhtikuussa ja saanut n.20kg painoa pois. Aika helpolla, olin 6 viikkoa Juttadieetillä, ja tykkäsin olosta. Ruokavalio tökki vähän pidemmän päälle,mutta mielikuvituksella pääsee pitkälle. Ja tarviiko kaiken aina ollakaan niin herkkua ja hyvää? 

Liikkumaan kunnolla en ole pystynyt piiitkään aikaan, sillä polveni,tai tarkemmin polvilumpio, oli PUOLITOISTAVUOTTA murtuneena,kunnes se viimein syksyllä leikattiin. Siitä oon nyt männä kuukaudet toipunut...Ja nyt,viimein,pääsen liikkeelle oikeasti<3.

Ruokavalion perussetti:
Aamupalaksi leipä/rahka+mehukeitto /puuro
Lounaalta hiilarit "pois", eli kasviksia ja vähärasvaista lihaa/kalaa/kalaa
Välipala rahka+mehusoppa
Päivällisellä hiilarit mukaan (peruna/riisi/pasta) mutta muuten sama setti kuin lounaalla
Iltapalaksi rahka+mehukeitto/munakas

...Tässä siis vaan pelkistetty versio ruokavaliosta,tarkempia syömisiä päivittelen sitten kun on aika siirtyä SANOISTA TEKOIHIN..

Ja se treeni. :) Aerobista ja kuntosalia 3-4 krt viikossa kutakin sekä uutena harrastuksena vesijuoksua!

Nyt mie näytän itelleni että tämä on se mihin mie pystyn ja mitä HALUAN. Tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta.

Oon ollut enemmän tai vähemmän PYÖREÄ koko ikäni. 
15-vuotiaana laihduin 17kg VAIN syömällä vähemmän. Meinas mennä pakkomielteilyks jopa,enkä ollut lainkaan tyytyväinen itseeni silti.. Sittenpä se paino ihan syömisellä nousi, ja sain kiloja tuplasti takas. Tässä vaiheessa olin 18. Join hurrjasti ja elin epäterveellisesti. Asuin Helsingissä, ja 19 vuotta täytettyäni olin muuttanut äidin helmoihin Joensuuhun, ja meillä alkoi yhteinen karppikuuri. Kiloja lähti 27 :) Tykkäsin niiiin itsestäni,olin n. kokoa 40 ja oli kivaa kun sain pitää taas ihania vaatteita vaikka bikinikuosi olikin kaukana. Miehiltäkin tullut huomio häkellytti :D No joo..sittenpä taas mentiin. 20-vuotiaana aloin odottamaan esikoista ja kiloja pompsahtikin reilut 30. Ehdin tiputtamaan jokusen,kunnes tulin uudelleen raskaaksi. Toisen raskauden aikana kiloja kertyi n. 12 mutta olihan elopainoakin jo enemmän kuin tarpeeksi. Pikkukakkosen synnyttyä huhtikuussa olen saanut tosiaan kiloja kivastikin pois., ja välillä JOPA pidän itsestäni. Mutta nyt on aika tehdä se lopullinen muutos ja sanoa bye  bye sekä ylipainolle että itseinholle :) -20kg on vuoden päästä poissa. 

Tsemppaillaan toisiamme <3

..Tällasta tänä iltana,muutama lasi viintä ja unille

Markettiviintä ja hajatelmia luvassa illalla..

Oi ihanaa, 75 kävijää ollut kahden päivän aikana..!!  Miulla on kaikki ylimääräinen ajatus suuntautunut tänne ja tähän blogiin.. olisi niin paljon ajatuksia joita haluisin jakaa, menneestä ja nykyhetkestä.

PITI jo eilen korkata sittarista ostettu helmeilevä Ofelia-viini (hihii 4,7 prosentuaalit jopa..), mutta uni vei voiton kun nukuttelin poikaa. Jospa tänään. Pientä perhedraamaa ollut ilmassa, ja salille olis tarkoitus hipsiä tänään.

Mulle saa laittaa omiakin blogeja,en osaa tätä käyttää vielä juuri millään muottoo.

Näkkyillään illalla <3